*

hannelelehto

Juhlarahan todellinen hinta on taiteen vapaus

Valtiovarainministeriö asetti 16.3.2016 Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden juhlarahalautakunnan[1], johon kuuluu valtiovarainministeriön, Suomen Pankin, Suomen Rahapajan, kulttuurin ja taiteen edustajia. Lautakunnan toimikausi jatkuu vuoden 2017 loppuun saakka. Lautakunnan puheenjohtajana toimii professori emeritus Tapio Yli-Viikari Aalto-yliopistosta. Lautakunta on valmistellut toimeksiannon mukaisesti ehdotuksia juhlarahoiksi muun muassa suunnittelukilpailun avulla ja yksimielisesti ehdottanut ministeriölle kilpailun voittaneen ehdotuksen toteuttamista. Voittaneen ehdotuksen on suunnitellut kansainvälisesti tunnustettu ja palkittu muotoilija Ilkka Suppanen.

Valtiovarainministeriö antoi 10.4.2017 ministeri Petteri Orpon 7.4. allekirjoittaman asetuksen Itsenäisyyden vuosikymmenet vuoden 2017, 2018 ja 2019 juhlarahoista (194/2017). Asetuksessa on esitetty ja kuvattu yksityiskohtaisesti viiden juhlarahan kokonaisuus myös tarkoilla piirroskuvilla perusteluineen.

Suomen Rahapaja julkaisi 25.4. tiedotteen juhlarahasarjasta, sen perusteluista ja myynnistä, jonka oli tarkoitus alkaa 4.5. Samana päivänä, 25.4. valtiovarainministeriö kumosi juhlarahoista annetun asetuksen ministeri Petteri Orpon allekirjoittamana ja julkaisi samalla tiedotteen asetuksen kumoamisesta. Vähän myöhemmin samana päivänä Suomen rahapaja julkaisi uuden tiedotteen, jossa kerrotaan ministeriön ilmoituksesta ja siitä, ettei juhlarahasarjan rahoja ole laskettu eikä lasketa liikkeelle.

Mediassa olleiden tietojen mukaan ministeri Petteri Orpo ilmoitti ensin voittaneen ehdotuksen mukaisen juhlarahan olevan mauton ja sopimaton juhlavuoden henkeen ja myöhemmin olevansa pahoillaan siitä, ettei tullut perehtyneeksi asetukseen, jonka allekirjoitti. ”En kiinnittänyt riittävää huomiota asetuksen visuaaliseen suunnitelmaan / en tutustunut taiteelliseen puoleen”. Suomen Rahapaja ilmoitti olevansa pahoillaan juhlarahan aiheuttamasta mielipahasta. Petteri Orpo ei ollut yhteydessä taiteilijaan ennen ilmoitustaan eikä keskustellut hänen kanssaan.

Orpon lausunto juhlarahan mauttomuudesta ja sopimattomuudesta synnytti somevyöryn. Suurin osa lehdistöä, mediaa ja sosiaalista mediaa yhtyi suurena kuorona juhlarahan aiheen sopimattomuuden kauhisteluun. Pöyristyneisyyden perusteluja hallitsivat teloituskuvan ja kuolleen pakolaislapsen kuvan ”raakuus” ja ”repivyys”, juhlarahan aiheen pitäisi olla positiivinen saavutus, yhteisyyden korostaminen. ”Eihän ruumiskasoja voi juhlia.” Valokuvan käyttöä työn pohjana pidettiin taiteellisesti huonona ratkaisuna. Suuren huomion sai kuvan ”epäautenttisuus” tai teloittajien ja teloitettavien identiteetti. ”Olemme yksi yhtenäinen kansa / vanhoja haavoja ei saa repiä auki”. Vasemmiston edustajat näkivät aiheen myös loukkaavana: ”Kaukana juhlavuoden ”yhdessä” teemasta”.

Pikamedian pikatuomiostuimet teloittivat tarkemmin tutkimatta ja miettimättä tavattoman hienon ja hyvin perustellun juhlarahakokonaisuuden. Myös hämmästyttävän monet taiteen ja tieteen edustajat yhtyivät tähän kuoroon. Muitakin mielipiteitä esiintyi kourallinen, mutta ne eivät päässeet esiin, koska mediakin myötäili kohua ja esitettyjä perusteluja. Hämeen Sanomissa Pirjo-Liisa Niinimäki ja Helsingin Sanomien iltapainoksessa Jukka Petäjä nostivat 27.4. esiin myös analyyttisiä kriittisiä arvioita juhlarahan pois vetämisestä.

Jarno Hartikainen kirjoitti Helsingin Sanomissa 25.4., että kyseessä oli kolmen tunnin merkityksetön mikrokohu, joka ei jää historiaan. Suomen kuvalehti kirjoitti juhlarahan tilinpäätöksen olevan halpa, koska rahoja ei ehditty lyödä. Juhlarahakohun todelliset kustannukset syntyivät kuitenkin toisaalla kuin metallipajan hihnalla. On todella suuri vahinko, että ministerin valtiollinen poliittinen sensuuri ja sitä säestänyt median ja somen massahysteria estivät jälkipolvia saamasta näin merkittävän ja ikimuistoisen Suomen juhlavuoden taiteellisen saavutuksen. Sen sijaan jälkipolville tallentui ja dokumentoitui kuva yhä tunkkaisemmasta, vainoharhaisemmasta ja henkisesti ahtaammaksi käyvästä suomalaisesta sensuurin ilmapiiristä. Kansainvälisesti katsottuna aiempaan Sipilägateen liitettynä Suomen hallituksen johtavat ministerit pyrkivät hallitsemaan ja sensuroimaan mediaa ja taidetta. Tällainen toistuva julkisuus luo yhä pitenevän ja syvenevän varjon ”Suomi-brändiin”. Julkisuuskuva ei synny hokemalla kuorossa ”Yhdessä”. Vai haluammeko todella liittyä niiden maiden joukkoon, joiden seremoniallisissa uutiskuvissa näemme hymyileviä ihmisiä taputtamassa yhtä aikaa käsiään?

Millaisen taiteellisen ja historiallisen juhlarahakokonaisuuden ministeri Petteri Orpo esti?

Hyllytetyt kolikot kuvaavat Suomen itsenäisyyden vuosikymmeniä 20 vuoden jaksoissa. Ilkka Suppasen ideana oli mitalitaiteelle ominaisella tavalla hyödyntää kolikon kaksi erilaista puolta: toinen puoli kuvaa haastetta ja toinen saavutusta: kansalaissota/Stadionin torni, sotalapset/Merikosken voimalaitos, pakettipelto/Otaniemen Teknillinen korkeakoulu, rakennemuutos/Huvilateltta, globaali oikeudenmukaisuus/keskustakirjasto. Kuvien luonne on ikoninen, ne tuovat esiin idean. Tarkoitus ei siis ole kuvata kansalaissodan punaisia tai valkoisia, vaan sitä, että Suomen itsenäisyyden alussa tapahtui tällainen mielettömyys. Ei ole olennaista onko pohjana ollut kuva autenttinen vai lavastettu, vaan että se tuo visuaalisesti osuvalla ja välittyvällä tavalla esiin, mitä tapahtui. Hukkuneen lapsen ruumis tuo esiin Suomen globaalin vastuun. Taiteellinen, historiallinen ja eettinen painotus ja toteutus on kirkas. Tämän vahvan taiteellisen teon suomalaiset olisivat ansainneet. Sillä olisi ollut vahva ja ymmärrettävä sanoma myös eurooppalaisessa ja kansainvälisessä kontekstissa, jossa se olisi voinut muistuttaa Suomen nyt jo hiipuneesta kansainvälisestä asemasta puolueettomana edistyksellisenä sillanrakentajana ja taiteen ja tieteen vapauden puolustajana.

 


[1] Puheenjohtaja: Tapio Yli-Viikari, professori emeritus, Aalto-yliopisto, jäsenet: Juha Halonen, neuvotteleva virkamies, valtiovarainministerö, Teijamari Jyrkkiö, intendentti, Ateneumin taidemuseo, Päivi Heikkinen, osastopäällikkö, Suomen Pankki, Paola Suhonen, muotoilija, yrittäjä, Suomi 100 hallitus, Henna Karjalainen, viestintäjohtaja, Suomen Rahapaja Oy, sihteeri: Auli Mikkonen, Suomen Rahapajan viestintä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän AleksiSaarinen kuva
Aleksi Saarinen

Heino kirjoitus! Ihmettelin myös, miten monet teiteilijat, jotka yleensä taiteen vapautta puolustavat, eivät nähneet sitä puolustamisen arvoiseksi nyt.

Suuremmassa mittakaavassa kyse on myös siitä, kuinka paljon tällaiselle kipinästä syttyvälle joukkohysterialle on annettava periksi. Viisas antaa periksi sanotaan, ehkäpä näin. Mielestäni Orpo toimi tässä harvinaisen selkärangattomasti vetäessään takaisin itse hyväksymänsä rahat heti, kun näytti että siitä alkaa myrky nousemaan.

En tiedä onko ollut vain nuo viimeaikaiset puheenjohtavat, mutta tuntuu että koko kokoomus on viimeaikoina pyörinyt kuin tuuliviiri sen mukaan, minne twitterin tuulet kulloinkin puhaltaa.

Käyttäjän MikkoHeikkinen kuva
Mikko Heikkinen

Niinhän se on, että kun olet palkittu ja arvostettu, niin voit suoltaa minkälaista paskaa tahansa ja se on hienoa taidetta. Jos näitä valokuvista pikaseen photoshopattuja kolikoita pidetään taiteena, niin se on loukkaus taidetta kohtaan. Olisi edes yrittänyt. Vuodesta 1918 olisi oikeasti saanut vaikka kuinka mahtavia ideoita mut ei. Syyrialaisen lapsen kuulumista en edes vaivaudu käsittelemään Suomi 100v juhlarahassa. Aiheet olisivat antaneet ideoita vaikka kuinka paljon, mutta nyt siitä tuli pannukakku joka poksahti. Ehkä joskus kannattais kysellä niitä suunnittelijoita kuplan ulkopuoleltakin, saattaisi yllättyä.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Meillä muillakin on usein tekemisellemme hyvä tarkoitus. Natsit tappoivat juutalaisia ihmiskunnan onnen takia, valkoiset tappoivat punikkeja ja heidän lapsiaan Suomen tulevaisuuden parhaaksi, jumalakin oli heidän puolella.

Sadoissatuhansissa suvuissa kannetaan tuskaa viattomien murhaamisten takia. Emme ansaitse tällaista taiteellista tekoa. Se on irvokas isku vasten kasvoja voittajien taholta!

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Surkea tapaus kaiken kaikkiaan. Onneton esimerkki siitä, kun yritetetään miellyttää ns. yleistä mielipidettä. Saa nähdä mitä saamme tilalle, Paavo Nurmea, Sibeliusta,1995 jääkiekko voittoa jne... Taiteilijoiden pitäisi laittaa tämä hanke boikottiin.

Jore Puusa

Et ole yksin, mutta taiteen merkitys rahaan ja sortoon perustuvassa yhteiskunnassa on marginaalinen ja heikkenee koko ajan. Kuitenkin vain taide voi inhimillistää elämää.

http://jorepuusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236184-p...

http://jorepuusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236134-h...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kukaan ei käsittääkseni ole mitenkään rajoittanut taieilijan vapautta suunnitella, valmistaa, julkistaa ja myydä minkälaisia mitaleita tahansa, kunhan malttaa olla plagioimatta toisten teoksia.

Valtakunnan symboleja koskevat asetukset eivät liity taiteelliseen vapauteen mitenkään.

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Juhlarahoista syntynyt kohu osoittaa selvästi, että hanke epäonnnistui täysin, sillä tuloksena oli vain kansallista riitelyä. Sitäkö haluttaisiin?

Taiteellisella vapaudella ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Tilaaja hylkäsi kelvottoman tuotteen. Taiteilija voi julkaista kopioimansa kuvan jossakin muualla - omalla kustannuksellaan.

http://lokari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236357-tolk...

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Näin se on, ei historian tapahtumia voi poliittisella päätöksellä kieltää. Suomen itsenäisyystaistelussa käytettiin aseita ja teloituksia oli molemmilla niin valkoisten kuin punaistenkin puolella, ei niitä kukaan voi kieltää.

Tässä näkyy poliittisen harkitsemattoman päätöksen seuraukset, ensin tehdään harkittu päätös joka sitten jonkun heikon mielipiteen perusteella kumotaan liian hätäisesti. Ministeriltä puuttui paineensietokyky, olisi edes pidetty jonkinlainen asiantuntija palaveri kaikessa rauhassa, jossa asiaa olisi tarkasteltu kolikon molemmilta puolilta.

Muuta entä sitten jos on kysymys tämän ajan maisemien pilaamisesta länsirannikolla teollisen koon tuulivoimaloilla, ei sitä edes tutkita puolueettomasti mitä terveys- ja ympäristöhaittaa nämä valtavat tuuliturbiinit täällä aiheuttavat.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Ikävää, että yhden juhlakolikon ilmaisullinen sopimattomuus ja harkitsematon tai harkittu tunnustuksellispoliittinen yksipuolisuus aiheuttivat koko juhlarahasarjan poisvetämisen. Minulle olisi riittänyt yhden kuvan korjaaminen taiteellisesti ja yhteiskuntamme arvoja paremmin kuvaavaan asuun, kelvolliseksi viittaamaan Suomi-neidon vuosiin 1917-1939.

Taiteen vapauden väärinkäyttö jonkin nurkkakunnan äärinäkemysten rummuttamiseen julkisin varoin on väärin. Tasavallan ja koko kansakunnan asettaman suunnittelutyön 'taiteen vapautta' ei saa antaa toteuttaa kuittaamalla tuon ajanjakson alkupuoli, mm. koko kansalaissota/vapaussota/kapina 1918 yksin toisen osapuolen narratiivin kapina-agitaatiopainotusta vahvistavalla kuvalla, ei haastenäkökulmasta tai muutenkaan. Juhlarahassa punaisiin ja valkoisiin profiloivasti liitettävien varusteiden ym. tulisi totuuden ja tasapuolisuuden nimissä olla osoittelemattomasti tunnistamattomia, kun niiden keskinäinen paikka ei metalliin lyötynä ole animaatiotekniikan tapaan vaihdettavissa sodan alkuvaiheille ja loppuselvityksille tyypillisten teloittaja/kohde-tilanteiden mukaan.

Suomi 100 -teloituskolikon parempi kääntöpuolisko vuoden 1938-39 Olympiastadion-kuvallaan ei riittänyt tekemään siitä kelvollista muistuttamaan ja juhlistamaan kokonaisosuvasti 'itsenäisyytemme ajan alkuvuosikymmenistä, kansalaissodasta selviytymisestä sekä Suomen kansakunnan ja demokraattisen valtion rakentamisesta ja muotoutumisesta'. Kruunapuoli oli hallitseva ja yksin täysin riittämätön kertomaan näkijälleen mielivaltaista väläystä enempää kahdesta vuosikymmenestä nimenomaan vuodesta 1918.

Tulkinnaltaan toista osapuolta syyllistävää ja toisen marttyrisoivaa teloitustapahtumaa sekä naapurimaan pommitusta odottavaa upouutta stadionia selkeämpi, turvallinen, osoittelematon ja kaikin tavoin kelvollinen vaihtoehtoinen itsenäisyytemme alkuvuosikymmenten keskeisimpiä yhteisiä kansallisia rajanvetoja sekä rauhanomaista ponnistelua ja tulevaisuudenuskoa ilmentävä kuvallinen symbolipari haaasteena ja saavutuksena olisi ollut löydettävissä.

Teloituskolikon kääntöpuolen Olympiastadionin torni on osittain tosin onnistunut valinta kuvaamaan sitä, että kansallinen yhtenäisyys oli saavutettu ennen vuoden 1939 talvisotaa, jossa itään paenneet kapinajohtajat hakivat revanssia ja punaista suur-Suomea, ks. hs.fi/kuukausiliite/a1414555952183 - Valitettavasti Helsingin vuoden 1940 kesäolympialaiset jäivät pitämättä Neuvostoliiton joukkueen ja punikkiemigranttien epäurheilijamaisen - haasteellisen - käytöksen johdosta, ks. pkreservi.fi/lehti/Lehti1_12/KAP1_12S12.pdf - Kuitenkin kansallisen sovinnon/yhtenäisyyden kuvaaminen yksin urheilun elämänalueeseen viittaavalla kuvastolla ei ole riittävästi laajalle kohderyhmälle avautuvaa symboliikkaa enempää kuin taustoittamaton teloituskuva vuosien prosessista.

Teloituskolikon etupuolen sanottiin muka 'kuvaavan kattavasti' kansalaissotaa, vaikka etupuolelle lyöty reliefi on vain tarkoitushakuisesti poimittu näkökulmaotos, jonka valokuva-aihe on oletettavasti lavastettu jostain ko. ajan motivaatioavaruuden tarkoitusperistä lähtien. Se on yksityiskohta väkivaltaisen laittoman ulkomailta tuetun aseellisen kapinan ja punaisen terrorin kukistamista seuranneen loppuvaiheen valkoisen terrorin ylimitoitetuista ja summittaisistakin rangaistustoimista. Se ei symboloi koko sodan käänteitä ja asetelmia laajemmin enempää kuin vaikkapa Vidkun Quislingin teloituskuva kuvaisi ulkomailta tuetuille terrorimiehittäjille antautuneen Norjan sotavuosia 1940-45.

Nyky-yleisölle ilman taustoitusta esitettynä kolikossa käytetyn toisen sotaosapuolen perintöhenkisestä arkistosta poimitun teloituskuvan selvän tarkoitushakuisesti huutava kiero viesti on: 'punikit oli syyttömiä, lahtarit aloitti!' - Se on yksipuolinen propagandistisesti vääristynyt ns. totuudenjälkeinen näkemys, joka ei ilmennä kansakunnan tasolla kansalaissodasta selviytymistä, vaan pikemmin jotain nurkkakuntaisempaa ja Suomen yhteistä juhlaa ylenkatsovaa kuplakulttuurieliitin jälkikaunaisuutta.

Uhrikrusifiksityylisessä teloitusreliefissä fiilistellään ihannoiden vallankumousnostalgian hengessä, mutta unohdetaan että punainen puolihan kumminkin aloitti laittoman aseellisen vallankaappaussodan legitiiminä pidettävän elinolokapinan lisäksi. Se ei suinkaan ollut syytön tai ainut uhriosapuoli. Ei punikeilta enää tarvitse teloituskolikon tapaisella väärällä tavalla terroria ymmärtäen/hyväksyen pyydellä anteeksi heidän myöhempää kohteluaan. Kapina oli aseellisen muodon saatuaan ja varsinkin kommunistiseen imperialismiin liittyessään rikos ihmisyyttä vastaan. Punavallankumousliike oli sorrettuja ja syrjäytyneitä radikalisoiva väkivaltainen kv. kumousverkosto, aikansa ISIS.

Punaisten kv. vallankumusverkosto toki oli vastaitenäistyneen Suomi-neidon suurin haaste (vaikka se kolikossa esitetään viattomana ja glorifioiden), mutta luokkasotakutsujen sijaan tulisi keskisuuren rahan ja jälkiproletariaatin edustajilla jo 2017 olla yhteisesti hyväksytty juhlakalu, oli kolikon valuutta mikä oli.

Miksi lyödä mynttiä yksipuolisesti enempää punikki- kuin lahtarisotaisuudellakaan, vaikka sellainen näyttäisi taas olevankin monen ääriaatesuunnan leipätaiteilijoiden ja kulttuurikuplamafioiden vaikuttimena liki 1970-luvun hengessä? Taiteen vapauden väärinkäyttö jonkin nurkkakunnan äärinäkemysten rummuttamiseen julkisin varoin on väärin. Väkivaltaista ratkaisumallia ja kapinaverkostoa mainostavan lähestymistavan sijaan tulisi valita pikemmin rauhanomaista ratkaisumallia ja hyvää rajanaapuruutta edustava, kuvastonaan vaikkapa Rahapajan entuudestaan tutusta tuotannostakin poimittu helmi ks. http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri...

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Ikävää, että yhden juhlakolikon ilmaisullinen sopimattomuus ja harkitsematon tai harkittu tunnustuksellispoliittinen yksipuolisuus aiheuttivat koko juhlarahasarjan poisvetämisen. Minulle olisi riittänyt yhden kuvan korjaaminen taiteellisesti ja yhteiskuntamme arvoja paremmin kuvaavaan asuun, kelvolliseksi viittaamaan Suomi-neidon vuosiin 1917-1939.

Taiteen vapauden väärinkäyttö jonkin nurkkakunnan äärinäkemysten rummuttamiseen julkisin varoin on väärin. Tasavallan ja koko kansakunnan asettaman suunnittelutyön 'taiteen vapautta' ei saa antaa toteuttaa kuittaamalla tuon ajanjakson alkupuoli, mm. koko kansalaissota/vapaussota/kapina 1918 yksin toisen osapuolen narratiivin kapina-agitaatiopainotusta vahvistavalla kuvalla, ei haastenäkökulmasta tai muutenkaan. Juhlarahassa punaisiin ja valkoisiin profiloivasti liitettävien varusteiden ym. tulisi totuuden ja tasapuolisuuden nimissä olla osoittelemattomasti tunnistamattomia, kun niiden keskinäinen paikka ei metalliin lyötynä ole animaatiotekniikan tapaan vaihdettavissa sodan alkuvaiheille ja loppuselvityksille tyypillisten teloittaja/kohde-tilanteiden mukaan.

Suomi 100 -teloituskolikon parempi kääntöpuolisko vuoden 1938-39 Olympiastadion-kuvallaan ei riittänyt tekemään siitä kelvollista muistuttamaan ja juhlistamaan kokonaisosuvasti 'itsenäisyytemme ajan alkuvuosikymmenistä, kansalaissodasta selviytymisestä sekä Suomen kansakunnan ja demokraattisen valtion rakentamisesta ja muotoutumisesta'. Kruunapuoli oli hallitseva ja yksin täysin riittämätön kertomaan näkijälleen mielivaltaista väläystä enempää kahdesta vuosikymmenestä nimenomaan vuodesta 1918.

Tulkinnaltaan toista osapuolta syyllistävää ja toisen marttyrisoivaa teloitustapahtumaa sekä naapurimaan pommitusta odottavaa upouutta stadionia selkeämpi, turvallinen, osoittelematon ja kaikin tavoin kelvollinen vaihtoehtoinen itsenäisyytemme alkuvuosikymmenten keskeisimpiä yhteisiä kansallisia rajanvetoja sekä rauhanomaista ponnistelua ja tulevaisuudenuskoa ilmentävä kuvallinen symbolipari haaasteena ja saavutuksena olisi ollut löydettävissä.

Teloituskolikon kääntöpuolen Olympiastadionin torni on osittain tosin onnistunut valinta kuvaamaan sitä, että kansallinen yhtenäisyys oli saavutettu ennen vuoden 1939 talvisotaa, jossa itään paenneet kapinajohtajat hakivat revanssia ja punaista suur-Suomea, ks. hs.fi/kuukausiliite/a1414555952183 - Valitettavasti Helsingin vuoden 1940 kesäolympialaiset jäivät pitämättä Neuvostoliiton joukkueen ja punikkiemigranttien epäurheilijamaisen - haasteellisen - käytöksen johdosta, ks. pkreservi.fi/lehti/Lehti1_12/KAP1_12S12.pdf - Kuitenkin kansallisen sovinnon/yhtenäisyyden kuvaaminen yksin urheilun elämänalueeseen viittaavalla kuvastolla ei ole riittävästi laajalle kohderyhmälle avautuvaa symboliikkaa enempää kuin taustoittamaton teloituskuva vuosien prosessista.

Teloituskolikon etupuolen sanottiin muka 'kuvaavan kattavasti' kansalaissotaa, vaikka etupuolelle lyöty reliefi on vain tarkoitushakuisesti poimittu näkökulmaotos, jonka valokuva-aihe on oletettavasti lavastettu jostain ko. ajan motivaatioavaruuden tarkoitusperistä lähtien. Se on yksityiskohta väkivaltaisen laittoman ulkomailta tuetun aseellisen kapinan ja punaisen terrorin kukistamista seuranneen loppuvaiheen valkoisen terrorin ylimitoitetuista ja summittaisistakin rangaistustoimista. Se ei symboloi koko sodan käänteitä ja asetelmia laajemmin enempää kuin vaikkapa Vidkun Quislingin teloituskuva kuvaisi ulkomailta tuetuille terrorimiehittäjille antautuneen Norjan sotavuosia 1940-45.

Nyky-yleisölle ilman taustoitusta esitettynä kolikossa käytetyn toisen sotaosapuolen perintöhenkisestä arkistosta poimitun teloituskuvan selvän tarkoitushakuisesti huutava kiero viesti on: 'punikit oli syyttömiä, lahtarit aloitti!' - Se on yksipuolinen propagandistisesti vääristynyt ns. totuudenjälkeinen näkemys, joka ei ilmennä kansakunnan tasolla kansalaissodasta selviytymistä, vaan pikemmin jotain nurkkakuntaisempaa ja Suomen yhteistä juhlaa ylenkatsovaa kuplakulttuurieliitin jälkikaunaisuutta.

Uhrikrusifiksityylisessä teloitusreliefissä fiilistellään ihannoiden vallankumousnostalgian hengessä, mutta unohdetaan että punainen puolihan kumminkin aloitti laittoman aseellisen vallankaappaussodan legitiiminä pidettävän elinolokapinan lisäksi. Se ei suinkaan ollut syytön tai ainut uhriosapuoli. Ei punikeilta enää tarvitse teloituskolikon tapaisella väärällä tavalla terroria ymmärtäen/hyväksyen pyydellä anteeksi heidän myöhempää kohteluaan. Kapina oli aseellisen muodon saatuaan ja varsinkin kommunistiseen imperialismiin liittyessään rikos ihmisyyttä vastaan. Punavallankumousliike oli sorrettuja ja syrjäytyneitä radikalisoiva väkivaltainen kv. kumousverkosto, aikansa ISIS.

Punaisten kv. vallankumusverkosto toki oli vastaitenäistyneen Suomi-neidon suurin haaste (vaikka se kolikossa esitetään viattomana ja glorifioiden), mutta luokkasotakutsujen sijaan tulisi keskisuuren rahan ja jälkiproletariaatin edustajilla jo 2017 olla yhteisesti hyväksytty juhlakalu, oli kolikon valuutta mikä oli.

Miksi lyödä mynttiä yksipuolisesti enempää punikki- kuin lahtarisotaisuudellakaan, vaikka sellainen näyttäisi taas olevankin monen ääriaatesuunnan leipätaiteilijoiden ja kulttuurikuplamafioiden vaikuttimena liki 1970-luvun hengessä? Taiteen vapauden väärinkäyttö jonkin nurkkakunnan äärinäkemysten rummuttamiseen julkisin varoin on väärin. Väkivaltaista ratkaisumallia ja kapinaverkostoa mainostavan lähestymistavan sijaan tulisi valita pikemmin rauhanomaista ratkaisumallia ja hyvää rajanaapuruutta edustava, kuvastonaan vaikkapa Rahapajan entuudestaan tutusta tuotannostakin poimittu helmi ks. http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri...

Käyttäjän jorkkajaatinen kuva
Jorkka Jaatinen

Mitä taidetta on se, että googlaa pari kuvaa, sanomalehtien eniten käyttämistä kuvituskuvista, ja lyö ne rahoiksi?
(Lyöhän siinä kyllä "taiteilijakin" rahoiksi.)

Vastenmieliseksi tuon taiteellisen suurtyön tekee se, että valitsee kuvaksi vahvasti poliittisesti painotetun propagandakuvan, ja surkuhaisaksi se, että valitsee sellaisen kuvan, mikä on tiedetty feikiksi lavastukseksi.

Suomen 100v itsenäisyys on vahvasti kansaamme yhdistävä asia, poliittisesta suuntauksesta riippumatta kukaan kai ei tahtoisi jakaa maatamme aatteiden mukaan.

Jotkut vain haluavat kaivautua syvemmälle aatteensa poteroihin ja vihata toisinajattelevia. Vaikka pilaamalla itsenäisyysjuhlatkin.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Minusta taiteen tehtävänä ei ole vuosisadan vanhasta asiasta etsiä riidan ja ristiriitojen aiheita.
Vielä asiasta, josta selkeää yksimielisyyttä ei ole ja jossa kummallakaan osapuolella ei ole puhtaat jauhot pussissa.
Minusta Orpo toimi aivan oikein. Taiteeseen kuuluu vapauden lisäksi myöskin vastuu tekemisistään,.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Hannele Lehto, sanotaan nyt sievästi: vain totaalinen järjen laiminlyönti ja julkea piittaamattomuus kansallisesta sovinnosta voi tuottaa teloitusrahan kaltaista taiteellista oksennusta.

Erityisen häpeällistä on se, että näennäisesti sivistyneet henkilöt vaatimalla vaativat maamme itsenäisyyden juhlavuonna julkista mässäilyä kansakuntamme traagisimpiin kuuluvan vaiheen hirmutöillä.

Julistat taiteen vapautta. Olet kaiketi joskus kuullut siitä, miten vapaus edellyttää myös vastuuta. Vastuuta MISTÄ? Sopisiko, että arvoisa taiteen dosentti hetkeksi pysähtyisi miettimään vastausta em. kysymykseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/ITE-taide#/media/Fil...

Pönttöpäätaide on sinänsä mielenkiintoista ja omalla tavallaan arvokasta. Mutta sen paikka ei ole valtion kustantamassa juhlarahakokoelmassa; ei vaikka Hannele Lehto sitä innokkaasti on vaatimassa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Jossain julkaistiin kuva mitalin valmistumistilaisuudesta, jossa ministeri Orpo hymyillen pitää mitalia kädessä. Tuntuu omituiselta, ettei hän vielä siinäkään vaiheessa huomaa mitä mitalia koristava kuva esittää.
" Tarkoitus ei siis ole kuvata kansalaissodan punaisia tai valkoisia, vaan sitä, että Suomen itsenäisyyden alussa tapahtui tällainen mielettömyys".
Tarkoituksesta huolimatta aihe kuitenkin kuvaa punaisia ja valkoisia joissa toinen osapuoli on teloittajina ja toinen uhreina. Näkökulmasta riippuen aihetta on tulkittu loukkaavana tai syyllistävänä. Mauton ei ole mielestäni osuva sana. Ymmärrän kuitenkin, että osapuolten, varsinkin tässä uhreina esitettyjen jälkeläiset, voivat kokea aihetta loukkaavana juhlakolikon koristuksena.
Sisällisota sinänsä on ihan hyvä aihe itsenäisyyden alkutaipaleelta, mutta sen olisi voinut kuvata tasapuolisemmin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ellei halua kommenttejä voi poistaa mahdollisuuden kokonaan. Tuntuu kenkulta kun kirjoittaa asiallisen vastineen ja sitten huomaa, että sensuuri on käytössä.

Käyttäjän hannelelehto kuva
Hannele Lehto

Hei,
en todellakaan sensuroi kommentteja, mutta tietokoneeni vaurioitui vesivahingossa ja kesti vähän aikaa ennen kuin kuivattelun yritysten jälkeen sain uuden koneen. Mukavaa jatkaa keskustelua, teen sen piakkoin uudella blogikirjoiotuksella.

Eero Mattila

Juhlaraha paljasti miten kaukana ns. eliitin ajatusmaailma on kansasta. Tämä bloki paljastaa, ettei ns. eliitti edes ymmärrä tätä. Näin täydellisiä kuplia taitaa olla vain Suomessa. Suomessa voi tehdä elämän mittaisen uran taiteen parissa koskaan kohtaamatta todellisuutta - ihan selvin päin!
- Ja tämä on pelottavaa!

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Blogisti kirjoittaa: "Ei ole olennaista onko pohjana ollut kuva autenttinen vai lavastettu, vaan että se tuo visuaalisesti osuvalla ja välittyvällä tavalla esiin, mitä tapahtui" Onpa aika yksipuolinen kuvaus siitä, mitä tuolloin tapahtui. Kuvataan vain toisen puolen suorittamia teloituksia. Siinäkö koko sodan kuva? Punaisethan kävivät vieraan vallan sotilas- ja aseavulla oma kansaansa vastaan. Jos on tarkoitus kuvata sodan julmuutta, niin ei se ainoa julma osapuoli olleet valkoiset, jotka sentään puolustivat laillista yhteiskuntajärjestystä.

Toimituksen poiminnat